Blogin loppu - Ending of the blog

Kevät tuli ja meni, ja kesä on pitkällä. Kurkkaan kasvimaalle: siellä näyttää uurastavan uudet viljelijät, ja sammakko, siitä ei näy enää vilaustakaan. Ehkä se nukkuu raparperin lehden alla, ehkä se vain loikki pois...

Kasvimaalla-blogi on tullut tiensä päähän. Voi olla, että se jonakin päivänä jatkuu jossakin muodossa, mutta juuri nyt ei ole kasvimaata, josta kirjoittaa, eikä parvekkeellakaan kasva kuin pari shisoa ja persiljaa. Haluankin siis kiittää teitä kaikkia, nämä kahdeksantoista kuukatta blogin parissa ovat olleet hienoja. Olen oppinut itse paljon, ja toivon että te olette viihtyneet kanssani helsinkiläisellä kasvimaallani.

Kauniita kesäpäiviä kaikille toivottaen

sammakko

Dear everyone,
This blog has come to an end. I wish to thank you all, the eighteen months that this blog lasted were great. I learned many things myself, and hope you have enjoyed reading about my adventures in a veggie garden in Helsinki.

I wish you all a wonderful summer!

sammakko

Muutto - Moving

Kiersin tänä kesänä Helsingin palsta-alueita. Osa oli melkein läpipääsemätöntä pöheikköä, jonka keskellä ihmiset kasvattivat mitä kasvattivat. Toiset alueet olivat selkeitä, polut suoria ja yhteisten alueiden nurmet leikattu. Oli palstoja, jotka näyttivät olevan viljelijän etäännytetty takapiha: grilli oli palstan keskipiste, sitä ympäröi sekalainen määrä eriparisia tuoleja. Ja oli palstoja, jotka olivat kuin miniatyyripuutarhoja. Näiden lisäksi oli mallipalsta-alue. Siellä sekä yksittäiset palstat että yhteiset alueet olivat jämptissä kunnossa ja kaikki näytti kukoistavan. Mutta sinne pääsee vain toisen viljelijän suosituksella ja päätökset tehdään keväällä. Se olisi minulle liian myöhäistä.

Oli nimittäin niin, että olin saanut kuulla oman palsta-alueeni menevän remonttiin. Koko alue myllättäisiin, sairaat pensaat ja villiintyneet kultapiiskut poistettaisiin, uutta multaa tuotaisiin ja koko alue siistittäisiin. Viljelijät joutuisivat evakkoon vuodeksi. Ja ei, paikalle ei rakennettaisi taloja villeistä huhuista huolimatta.

Löysin vihdoin evakkopaikan. Alue tuntui mukavalta: se on siisti, mutta ei sotilaallisen siisti. Vesipiste on vieressä. Aurinko paistaa aamusta iltaan - vaihtelua ainasille varjoisille palstoilleni. Täältä löytyy jopa yhteisiä työkaluja kottikärryistä lapioihin ja talikoihin! Edellinen viljelijä on ollut vanhempi rouva, joka ei viime vuosina enää tainnut palstallaan tehdä juurikaan mitään, joten edessä olisi suuri savotta. Allekirjoitin sopimuksen ja pääsin hommiin. Huonokuntoisia pensaita löytyi sieltä täältä, poistin niistä kuolleet oksat. Vadelmamaa on holtiton, sitä päästään perkaamaan keväällä. Ruusut ovat levinneet mikä minnekin, olen siirrellyt niitä yhteen paikkaan, samoin jotakin kaunislehtistä puskaa. Kukkasipuleita löytyi sieltä täältä, ikään kuin ne olisivat tipahtaneet maahan rouvan reikäisistä taskuista. Keräsin niitä yhteen paikkaan; jännä nähdä mitä sieltä nousee.

Olen viimeisen kuukauden aikana siirtänyt yrttini ja parsani uudelle palstalle, kukat jaoin ystäville ja tutuille. Viljelysala pieneni kahdesta palstasta yhteen. Ensi keväänä työ jatkuu: maa on muokattava, rikkaruohoista päästävä eroon. Ja koko palsta on suunniteltava alusta alkaen.

Nyt vanha palsta on tyhjä ja uusi laitettu talviteloille. Talvitauolle lähtee myös tämä blogi. Ensi keväänä jatketaan, uusin tuulin, uusin ajatuksin, uusin haastein - kenties myös uudesta osoitteesta. Siitä sitten tarkemmin keväällä.

Kiitos teille kaikille näistä kahdesta kaudesta, hyvää talvea ja iloista joulua!

-sammakko-



Dear all,
my veggie garden has moved, as my old one will go through many changes next year: the whole area will be reconstructed, new soil will be brought, old and sick berry bushes will be removed. So I looked for and found a new place. It's a total mess still and I have a lot of work ahead. At the same time I'm quite excited: there are roses there, and yellow raspberries. The neighbors, mainly elderly, seem nice. And what's best, the new veggie plot is a sunny plot - what a change to my earlier shadowy veggie gardens!

Anyway, this season has come to an end. As has this blog as such. I will, however, continue blogging next spring, probably from a new address.

I thank you all, wish you a happy winter, and see you in spring!

-sammakko-

Harsojen tanssi - Dancing Blankets

Pesin eilen harsot ja laitoin narulle kuivumaan. Myrsky teki tuloaan ja kova tuuli tanssitti hentoja harsoja; silmin saattoi nähdä niiden kuivuvan, pisarat lensivät ilmaan valtaisina pilvinä.

Hiiri on harsoja järsinyt ja muutenkin ne alkavat vedellä viimeisiään. Mutta saa näistä vielä ensi vuodeksi hallaharsot, tehdään vaan toisen mallisia penkkejä ja leikellään harsoista sopivan kokoisia.

Yesterday I washed the garden blankets and hanged them to dry. It was a stormy day, and the blankets were dancing in the wind. They may be a little mouse eaten, but it doesn't matter so much, I just cut them a little next year. Hmm... maybe my beds have a funny shape next summer!

Oman maan kiinankaali - My First Chinese Cabbage

Keräsin sittenkin kiinankaalit. Ulkoiset lehdet olivat ötököiden syömät, mutta niiden sisältä löytyi kaunis pieni kaali. Lehtiruodit olivat koskemattomat, ne ainakin voisi käyttää.

Kasvatin kiinankaalini tällä kertaa pienessä siirreltävässä kasvihuoneessa, jonka isäni minulle pari vuotta sitten rakensi. Alunperin se oli verhottu valoa läpäisevällä muovilla, mutta viime talvena se oli haurastunut niin pahasti, että korvasin sen tavallisella harsolla. Ensin talossa kasvoivat okrat, mutta kun niistä ei näyttänyt tulevan mitään, poistin ne ja kylvin tilalle kiinankaalia. Ne itivät ja alkoivat kasvaa, unohdinkin niiden olemassaolon välillä. Kunnes tuli sadonkorjuun aika.

Ensimmäinen kiinankaali syötiin tomaatin, mozzarellan ja pastan kanssa. Käytimme oikeastaan vain ruodit, lehdistä vain kauneimmat ja pienimmät. Maku oli kohdallaan, ruodit mukavan rapeat. Ensi vuonna uudestaan!

I picked up Chinese cabbage after all. The outer leaves were badly bug-eaten, but inside there was a nice cabbage. The first one we used with tomato and mozzarella and poured them over pasta. Delicious it was.
In Finland people use Chinese cabbage as salad, but in Japan (and in China) Chinese cabbage is never eaten raw. It is cooked or made into pickles. In Korea the most famous pickles, kimchi, is made of Chinese cabbage. One day, if my cabbages would go well, I would love to try that!

Keräsin siemeniä - Collecting seeds

Samettikukkien siemenkotiin kätkeytyy valtavasti siemeniä. Keräsin sekä punaisten että oranssien siemeniä talteen. Voi miksi en antanut maustesamettikukankin kukkia loppuun saakka?

I collected marigold seeds...

Ukkolaukat olivat kuivumassa vintillä. Naapuripalstan rouva sanoi, että niistä tulisi komeat ja että ne voisi maalata hopeanvärisellä suihkemaalilla, niin hän on tehnyt. Niin, miten? Miksen kysynyt tarkemmin? Omani keskittyi siemenien tekoon, ne kypsyivät hyvin ullakolla ja avautuivat kuin sanoen: ole hyvä, laita meidät maahan. Hyvä on, unohdetaan hopeamaali. Kasvakoon näistä monta hienoa ukkolaukkaa. Lupaan olla kärsivällinen.

and purple sensation seeds (this needs patience)...


En minä koskaan kylvänytkään uutta rucolaa. Katselin vaan, kuinka ne kukkivat ja sitten alkoivat kehittää siemenpalkoja. Keräsin ne talteen ja tutkin siemeniä. Nekin ovat nyt omassa paperipussissaan odottamassa uutta kylvöstä. Sanotaan, että itse kerätyt siemenet itävät paremmin. Toistaiseksi, vähäisen kokemukseni mukaan voin sanoa samaa. Ainakin syungikun siemenet itivät mainiosti. Keräsin niitäkin, ne ovat nyt kuivumassa. Kabochan siemeniä on niin ikään tallessa, ja joidenkin kukkien. Enemmänkin voisi ottaa siemeniä talteen, vaan hiljaa hyvä tulee.

And rucola seeds. And many others, although many more I could have collected. Little by little I am learning.

Sadesunnuntai

Sää on tänään epävakainen: sataa, ei sada, kirkastuu, pilvistyy uudestaan, alkaa tihuuttaa. Kasvimaalla olisi vielä paljon tehtävää ennen talvea, mutta tälle päivälle on keksittävä muuta.
Kumpulan siirtolapuutarhan Nikke-kissa on päässyt taas uutisiin. Se on siirtynyt kanijahdista myyräjahtiin ja saanut mukaansa muutaman muunkin kollin. Niillä taitaa olla oikeat kissanpäivät, uutisten mukaan myyräkantakin kun on tänä vuonna ennätyksellisen suuri.
Osaavat ne citykissatkin siis. Ja olenhan minä sen itsekin nähnyt: kivikaupungissa asuneen ystäväni laiskanpulskeat sisäkissat muuttuivat metsästäjiksi päästessään kesämökille. Joka aamu oli portailla odottamassa saalis, pieni hiiri tai myyrä, emme me niitä erottaneet toisistaan. Kissat saivat kulkea pitkin metsiä, mutta tulivat kiltisti ruoka-aikaan kotiin ja iltasella nukkumaan.

Keltaista, ruskeaa, oranssia

Kävin eilen kasvimaalla. Vallitseva väri on nyt ruskeankeltainen, vain sieltä täältä nostaa päätään muutama oranssi kehäkukka. Syungikun kelta sen sijaan on alkanut haalistua.
Haavanlehtien seasta pilkisti salaatinlehtiä, ne näyttävät nyt oikein hyviltä. Oikeasti se on harhaa: pakkasenpuremassa salaatissa on karvas maku. Keräsin ne silti, tein niistä ohitashia. Ryöppääminen poistaa karvautta ja mausteet koittavat sitä peittää; ohitashi on mukiinmenevää, mutta parempaa siitäkin tulee hyvistä raaka-aineista valmistettuna.

Käväisin toisellakin palstalla, täällä kelta oli koivusta lähtöisin. Sen kanssa kilpaili pinaattikiinankaalin sitruunainen kelta, kukkavanat olivat kasvaneet jo metrin mittaisiksi, ja jokaisen vanan päässä avautui muutama viehättävä kukka. Keräsin niitä kehäkukkien seuraksi, muutaman päivän ajan ne saavat ilahduttaa maljakossa keittiön ikkunalaudalla.

Nostin daikoneita ja mustiaretikoita. Myyrä on kokeillut hampaitaan niihinkin, mutta vielä se ei ole innostunut mausta. Toivottavasti ei innostukaan. Kurkkasin myös pieneen kasvihuoneeseeni, jonka peitteitä tuuli on pahasti riepotellut. Sisällä kasvaa kiinankaaleja. Ulkoiset lehdet on syöty hienoksi harsoksi, mutta niiden sisäpuolella erottuu kiinankaalin muotoinen pieni kaali. Taidan antaa hyönteisten herkutella, minä tyydyn tällä kertaa katselemaan.



Kauden viimeinen kukkakimppu? Kehäkukkaa, pinaattikiinankaalinkukkia, muutama syungiku.
The last flower bouquet of this season? Marigolds, pak choi flowers and a few syungiku flowers.

Kesä purkissa - Summer In A Bottle

Viime talvena luin potpourreista ja muista keinoista nauttia yrteistä ja kukista talvisaikaan. Kesä ja syksy menivät kuitenkin kuin siivillä, ja huomasin ottaneeni talteen oikeastaan vain kehäkukan ja auringonkukan terälehtiä. Ja oreganon kukkia, niitä ei pitä unohtaa! Toistaiseksi kuivatut terälehdet ovat tiiviissä lasipurkeissa, saa nähdä mitä niille seuraavaksi keksin. Onko sinulla kokemusta potpourreista?

Last winter I read about potpourri's and other ways of enjoying your herbs and flowers during winter. Then came summer and autumn, and everything went so fast, that I only picked up marigold petals and sunflower petals. And oregano flowers, I shouldn't forget those!
At the moment the petals are dried and bottled, I wonder what should I do next. Have you ever made potpourri?

Nämä saksalaiset iloisen näköiset hunajapurkit sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti. Bonapurkki ei sekään ole hullumpi.

These German honey bottles suit well for my potpourri experiment. The baby food bottles are not bad, either.

Keltainen talteen - Saving Yellow

On niin syksyistä. Ulkona tuuli riepottaa keltaisia ja oransseja lehtiä, vaahterakin on jälleen alaston. Sadetta odotellaan, taivas on vetäytynyt pilveen. Vein auringonkukat pihalle, mutta en malttanut jättää niiden keltaisia terälehtiä maatumaan... Teen niille saman kuin kehäkukillekin, kuivatan ja pistän purkkiin. Tai teen niistä jotakin. Syödä en uskalla, kun en tiedä mistä ne ovat kotoisin. Kehäkukat jaksavat nekin ilahduttaa, harmaanakin päivänä, ja kuivuessaan. Miten ne voivatkin olla jokainen niin omansa näköinen?

It's another grey day. I took my sunflowers out, but couldn't let the petals go. I do the same to them as to marigolds, dry them and put them in a jar. I wont use them for tea or anything, as I don't know where they're from. And the marigolds, then, they keep on surprising me: even when dry each of them have a character!

Onnistumisia - Success

Onnistumisista olen kirjoittanut pitkin kesää, mutta eräs ilon aihe on jäänyt jostakin syystä paitsioon. Ehkä olen ollut siitä niin innoissani, etten ole tiennyt mitä sanoa? Kyseessä on jääpäivikki eli jääruoho, vanha kasvi joka on välillä tainnut kadota keittiöpuutarhoista melkein kokonaan. Se tuntuu kummalliselta, sillä tämä mehevälehtinen kasvi on ollut ainakin meidän keittiössämme menestys.

I have been writing about the success I have had all the summer, I think. But one plant I have ignored - maybe I've been too excited about it and didn't know where to start?
The plant is ice plant, which is an old vegetable, yet once almost forgotten in the kitchen gardens. Why is that, I can't say. We have just loved it.



Jääpäivikin siemenet ovat olemattoman pienet, enkä niitä kylväessäni odottanut mitään. Mutta kas, nehän itivät ja lähtivät kasvuun. Pieni penkki, jonka olin niille varannut, jäi nopeasti liian pieneksi. Siirsin muutamia taimia tyhjään penkkiruutuun ja hetken aikaa mietittyään ne lähtivät kasvamaan. Eli siirtäminenkin onnistuu. Koska siemenet todella ovat pieniä, suositellaan usein esikasvatusta. Minun pienessä asunnossani ei kaikkea mahdu esikasvattamaan, joten kylvin siemenet suoraan ulos, hyvin tuloksin.

The seeds of ice plant were so tiny that I wasn't expecting much. But to my surprise the seeds germinated and produced a fine plant. I had prepared too little space for it, and soon had to move some of the seedlings. After a while they too were growing with no problem.


Jääpäivikki kasvoi hyvin. Se muodosti isot lehdet, joita käytimme monella tapaa: salaatissa, balsamicon kanssa marinoituna, voissa paistettuna. Osan lisäsin piirakkaan, mutta parhaimmillaan ne ehkä sittenkin ovat yksinkertaisesti paistettuna. Maistatin lehtiä myös äidilleni, rouva A:lle ja eräälle pikkutytölle, ja kaikki hämmästelivät niiden hyvää makua. Näitä tullaan varmasti viljelemään kasvimaallamme jatkossakin.
Siemenet ovat muistaakseni kalliimmasta päästä. Odotin kovasti kukkia ja sitä kautta siemeniä, mutta haaveeksi jäi.

Ice plant grew well. The leaves were quite big and we used them in various ways in our kitchen: in salads, marinated with balsamico, simmered in butter. Some I added in a salty pie, but after all we liked them best simmered.


Pinaattikiinankaali eli pakchoi tai paksoi oli sekin tämän kesän yllättäjä. En odottanut näistäkään mitään, ja sainkin ilahtua positiivisesti. Harmi vain että kylvin kaikki siemenet kerralla ja liian likekkäin, uusi kylvös hiukan myöhemmin olisi ollut järkevää.
Pinaattikiinankaalin maku on hyvä ja lehdet rapeat. Niitä olemme käyttäneet kiinalaistyyppisissä ruoissa. Tai paistaneet yksinkertaisesti voissa pannulla.

Pak choi was also a nice surprise. Again, I didn't expect anything, but it grew well. Unfortunately I sowed all seeds one time (when will I learn...) and couldn't do a second sowing a little later. That was stupid, but I learned my lesson. I hope.
The leaves of pak choi are thick and crispy, and suit well in Asian cooking.


Kabu eli japanilainen (pieni) nauris onnistui sekin yli odotusten. Viime vuonna sain epämuodostuneita juuria, mutta tänä vuonna uudessa maassa ne onnistuivat hyvin. Käytimme juureksia sitä mukaa kun ne valmistuivat, ja siitä huolimatta suuri osa kehittyi liikaa ja halkesi. Makeita, ihania nauriita! Osa käytettiin misokeittoon, osa syötiin sellaisenaan tai niitä pilkottii ja lisättiin salaatteihin. Varret käytettiin tsukemonoon, eli japanilaiseen pikkelsiin. Paras tsukemono onkin tullut juuri kabun lehdistä ja kabuviipaleista! Muuten olemme käyttäneet mm. daikonin, mustaretikan ja punajuuren lehtiä tsukemonoon.

Japanese turnip, kabu, was also successful this time. I changed the place to grow it, and here it grew well. I sowed too many seeds, and although the kabu's were sweet and tasty, we couldn't eat them all. I used them in salads, miso soup, and as it is, and the leaves I used for tsukemono or Japanese pickles.


Daikonia ei voi tässäkään kohtaa ohittaa. Saimme siitä kaksi satoa: ensimmäiset kasvoivat kookkaammiksi, mutta olivat jonkin verran madonsyömiä. Toinen sato jää pienikokoiseksi (isompia ovat kuitenkin kuin porkkanat), mutta madoista ei näy jälkeäkään, ja lehdetkin ovat hyvät. Daikon ei säikähdä kylmiä öitäkään.
Mustaretikan toinen kylvö onnistui paremmin kuin ensimmäinen. Nyt ne ovat kunnollisen näköisiä ja kohtalaisen kookkaitakin. Pitkä mustaretikka on samantapainen juures kuin daikon, vain ehkä hiukan kuivempi ja miedomman makuinen. Olemme käyttäneet sitä muun muassa misokeitossa, lehdet on käytetty samalla tavalla kuin daikoninkin: tsukemonoon eli japanilaiseen pikkelsiin.

Daikon was just great this year. It doesn't grow as big as it does in Japan, but if you forget the size you may just enjoy your daikon. The first crop was good, though a little bug-eaten. The second has been fairly small in size, but no bugs, not at all. Just beautiful, juicy daikons. A joy.
Black radish wasn't as good as daikon. The first ones started to grow flower stem, but these second ones have been good. They are black from outside and white from inside, and are quite similar to daikon. A little more dry and mild, but very good, for example, in miso soup.


Pinaatista onnistui ensimmäinen sato. Lehdet olivat kauniita ja maukkaita ja niitä tuli paljon. Tein uuden kylvöksen, tai itse asiassa kaksikin, kesä-heinäkuussa, mutta ne eivät onnistuneet, vaan alkoivat kasvaa kukkavartta.

Spinach was quite good. The first ones were lovely, but the next ones just grew a flower stem.

Marjoista ilahduttivat vadelmat ja mansikat. No, jälkimmäisistä toisella palstalla saimme hyvän sadon, toisella palstalla mansikka keskittyi kasvattamaan lehtiä.

Berries were nice. Expecially raspberries. Strawberries were excellent in one plot, in the other they only grew leaves.


Syungiku on yksi varmoista tapauksista. Tänä vuonna kylvin itse keräämiäni siemeniä, ja ne itivät ja kasvoivat hyvin. Toiseen paikkaan kylvin isolehtistä syungikua. Käytämme kasvista ensin lehdet ja varret, myöhemmin kerään kukkia maljakkoon.

Syungiku is one of my favorites and doesn't let me down. I sowed the seeds I had collected the previous fall, and they germinated and grew well. First I use the leaves and the stems, later I get flowers in my vase. Lovely.

Siinäpä melkein alkaa olla tämän vuoden sadot. Maa-artisokkakin jo nostettiin. Osan ovat myyrät syöneet, mutta saimme mekin osamme. Mukulat ovat kellarissa odottamassa käyttöä.

That's about it, I think. Jerusalem artichoke has been taken out, too, it's waiting for use in the cellar.